Minulla elämä ei ole oikein mennyt niin kuin piti. Valmistuin pari vuotta sitten maisteriksi enkä löytynyt sopivia töitä. Opiskelujeni ohessa tehdyt työt eivät tukeneet nykyistä tutkintoani riittävästi, minkä takia haastavamman työn hankkiminen oli hankalaa.
Sitten sairaistuin psykoosiin noin pari kuukautta sitten. Tuntuu, että elämä on jotenkin pysähtynyt 26-vuotiaana. Minulla on hyvä verkosto enkä ole sosiaalisesti yksin, mutta tämä työttömyys on alkanut ahdistaa. Tuntuu, että kaksi vuotta työttömänä ollutta ei huolita minnekään, kun on niin nuori.
↧