Miten päästä eroon kurjanlaatuisesta perfektionismista? Erinomaisesta arvosanasta tulen toki iloiseksi, mutta kiitettävä menettelee ja hyvä on jo selkeä pettymys, minkä yli on vaikea päästä, tai ainakin se naputtaa takaraivossa.
Oletteko oivaltaneet jotakin, kuinka kurjasta tunteesta pääsisi eroon? Ajatuksesta että on täysin epäonnistunut.
↧